tänään:

opettelimme laittamaan etutassut ämpärin päälle. 20min oppijakson jälkeen oppi menikin perille. kuuluu ehdottomasti avustakoiran tärkeimpiin tehtäviin osata se... mutta tarkoitus onlikin vain aivojumpata koiran pääkoppaa. tehdä jotain uutta. nimenomaan tehdä, ettei vain makoilla sohvalla. ja omistaja säästyi hirveältä pukeutumiselta pakkaseen siinä sivussa, köh. mutta huomenna uusin voimin. tänään ulkoilimme jo päivällä pari kertaa puoli tuntia ja se on aika tavanomainen saavutus pakkaspäivänä. koiruli toki jaksaisi enemmän, mutta on ihan hyvä välillä lepäillä kotona kun reissussa täytyy sitten koko ajan olla valppaana.

onko kellään semmoista hyvää konstia selvitä useasta avustajahaastatteluista kunnialla? olen jo kaksi kertaa unohtanut, MILLOIN haastattelun piti olla ja KUKA sieltä olikaan tulossa... onneksi hakeminen loppuu muutaman päivän päästä ja toivottavasti tilanne vakiintuu niin, ettei heti tarvitse ottaa uusiksi.

a-c

ja niin se uusi vuosi pyörähti taas käyntiin. huomenna loppiaisena saa heittää viimeisetkin joulukoristeet taas piiloon odottamaan ensi joulua..

täällä pohjoisessa oli aamusta 20 astetta pakkasta. turha siinä oli nenää nyrpistellä kun koira melkein roikkui ovenkahvassa - äkkiä! pidän 15 pakkasastetta rajana, sen jälkeen laitan hanskat käteen. cillalle se tarkoittaa hihnaa, sillä en saa sitä pysymään vierellä palkitsematta jatkuvasti ja hanskat kädessä se on jokseenkin hankalaa. hanskat siis käteen ja hihna kaulaan. se oli päivän ensimmäinen lenkki ja ilmeisesti olin vitkutellut lähtöä liian kauan, sillä cilla oli täynnä energiaa ja alkoi purkaa sitä kohtauksenomaisesti... neiti pyöri ulkona ympyrää niin että flexi meni varmaan kahdeksan kertaa kaikkien jalkojen ympäri. ehdin jo miettiä, mitenhän sen irroitus tapahtuu kun koira pomppasi ilmaan ja hihna rullautui takaisin. sen jälkeen ensimmäiset kaksi kilometriä mentiin tyylikästä sivuluisua, cilla veti minkä ehti eikä tuoli todellakaan kulkenut yhtä nopeasti. lopulta se tyytyi kulkemaan juuri niin pitkällä kuin hihna antoi myöten. illalla 12 asteen pakkasessa olikin ihan toinen ääni kellossa kun sivulta ei päässyt kuin pissalle ja lopuksi vähän juoksemaan lumihankeen;)

tuli tuossa mieleen, että vaikka käytän cillan nimeä kirjoittaessa, niin tavatessa toivon muiden puhuvan vaikka Koirasta, jotta cilla pystyy keskittymään työhönsä.

a-c

yhdesti jo muka kirjoitin tänne, mutta sitten tuli painettua jotain väärää nappia ja tadaa, kenttä oli tyhjä. en aio kertoa samaa uudestaan, juttu oli niin pitkä. Mutta lyhykäisyydessään siinä oli tämän vuoden apuvälinemessuista, joka oli kaikenkaikkiaan tylsä. ihan ok, mutta tylsä silti. olin liikkeellä cillan (uunituore avustajakoirani siis) kanssa, ja se kyllä oli mennä sekaisin nähdessään muita työtovereita... kävimme myös ihastelemassa autoja, mikä oli hienoa siihen asti että näin hintakyltin...

no, semmoista oli se. ajattelin kirjoitella tänne välillä, mitä me tuon koiran kanssa puuhaillaan. nyt toivon että saan tämän nyt julkaistua, muuten en kirjoita enää ikinä :) hauskaa illan jatkoa kaikille, me lähdemme lakisääteiselle ulkoilulle ja sitten nukkumaan

Vesiselvän (valitettavasti) päiväkirja

Otteita nuoren vammaisen elämästä

Sunnuntai 25.10.09

Aamu: Havainto: Kurkku kipeä -> lääkitys: kunnon tujaus viskiä

Valitettava huomio: Iltapäivällä töihin lasten juhliin… Selvänä olo äärimmäisen suotavaa ellei pakollista… PAHUS!!!

Iltapäivä: selvänä

Ilta: sammunut (väsymyksestä… ei mistään  muusta)

Maanantai 26.10.09

Aamu: Herätys aivan liian aikaisin…

Opiskelupaikka: klo 9.45-11.00 Numerot polkkaavat ja lentelevät ympäri luokkaa… Unta? Ainakaan en ole juovuksissa…

Opiskelupaikka: klo 12.15 terveydenhoitajan luona

Lämpöä 38°C ei kumma, että on höntti olo… -> kotiutuminen ja voimakas lääkitys

Koti 14.07 tarpeeksi sekaisin kirjoittaakseen tällaisen tekstin ja jottei elämä olisi liian helppoa putoavat muistiinpanovälineet lattialle. Ai, että pitikin sattua. 

Kävin tänään Fididan (Finnish Disabled People’s International Development Association) Ylpeys ja ennakkoluulot – vammaiset kehitysyhteistyössä materiaalin julkistamistilaisuudessa. 

Fididan ja sen jäsenjärjestöjen mm. Invalidiliitto tekemä työ on minusta tärkeää. Maailmassa on yli 650 miljoonaa vammaista, joista suurin osa elää kehitysmaissa. Heidän asemansa on vielä huonompi kuin muiden kehitysmaiden ihmisten, mikä sekään ei ole hyvä eikä edes kohtalainen. Järjestöjen tuella on hankittu/rakennettu mm. liuskoja oppilaitoksiin, kyliin kaivoja ja paljon muuta. Mukana olleiden mukaan tärkeää on myös toiminnasta saatava vertaistuki. Se, että joku jossain esim. Afrikan kylässä näkee, että vammaisia on muuallakin, saa aikaan kehitystä ja voimaantumista. Paikallisten on itse haluttava muuttaa asioita, me voimme tukea ja auttaa heitä.

Fididan työ on tärkeää ja olisi mukavaa, jos nuoret lähtisivät mukaan toimintaan ja veisivät tietoa eteenpäin. Hankin tilaisuudesta muutaman materiaalipaketin, niitä saa myös tilattua Fididalta www.fidida.fi. Pyrin toimittamaan ne Uudenmaan lihastautiyhdistykseen ja Lihastautiliitolle. Toivottavasti joku muukin kiinnostuisi asiasta. Lisäksi toivotan kaikki nuoret tervetulleiksi mukaan Seitin toimintaan.

Hanna