Olen jo vuosia kulkenut perheen kanssa asuntovaunulla ympäri kesäistä Suomea. Tänä aikana olen törmännyt muihinkin vammaisiin numeroituihin juoppoihin - tarkoitan karavaanareihin- , mutta ketään muuta yhtä paljon avustusta vaativaa tapausta kuin minä, en ole kohdannut. Monet istuvat toki manuaalissa, mutta kelailevat ja kulkevat itsenäisesti, eivätkä hämmästytä ihmisiä sellaisella keksinnöllä kuin sähköpyörätuolilla.

Pyörätuoli luo tietynlaisia haasteita. Inva-wc on niistä ensimmäisiä. WC ei voi olla sijoitettuna kolmen portaan päähän tai kuten Juvan leirintäalueella jumalattoman jyrkän ja p***an luiskan päässä. Kun ollaan päästy vessaan sisään, alkaa muut ongelmat:

• tila on ahdas/kapea/varasto ym.
• pönttö on 30 cm korkeudella lattiasta
• pönttö on irti lattiasta
• lavuaari on liian iso ja väärässä paikassa
• tuet ja kahvat (voi apua!)

Tätä listaa voisi jatkaa useammalla kohdalla, mutta eiköhän idea tullut selväksi. Hauskan ongelman luo inva-wc:t, jotka on sijoitettu kuten Kotkan Santalahdessa, yksi naisten puolella ja toinen miesten puolella. Muuten mukava, mutta kun minä olen nainen ja avustajana toimiva isäni taas (yllätys, yllätys) mies.

Matkamme kestää yleensä kuukauden päivät ja jossain vaiheessa olisi kiva käydä suihkussa, ainakin tälläisenä hellekesänä. No, minulla on suihkutuoli mukana joten tuoli ei tuota ongelmia. Kuitenkin seinään kiinnitetyn taittuvan suihkutuolin sijoittelu on huvittavaa seurattavaa. Aikamoinen fakiiri saa olla, jos aikoo avata hanan selkänsä takaa, kun tuoli on sijoitettu suoraan hanan alle.

Vuosien varrella on palvelut petraantuneet ja hyviä inva-vessoja löytyy, ihme kyllä. Ainoa ongelma lienee se, että jokainen vammainen on erilainen ja jokaisen vaatimukset/tarpeet ovat erilaisia.

Ehkä tulevaisuudessa esteettömyys ei ole enää ongelma edes matkailussa, mutta sitä odotellessa karavaanari, vaikka vähän erilainenkin, kulkee ja kiroaa toimimattomat inva-wc:t - ja suihkut.

HB